He saapuivat ja nielivät itsetuntoni.

He nauroivat kärsimystäni pilkaten.

He heittelivät roskilla ja sylkivät silmille.

Kuin sanotaan ihmisen olevan toiselle ihmiselle susi.

Totta se on se minun silmiini raadeltiin.

Unohda en koskaan.

Annanko anteeksi ? Ehkä en. Mutta katkeruuden en anna kukkia.

Sillä tiedän heistä pahimmat ovat jo oman hirttosilmukkansa varassa...