Hän juoksee, vastaanottaa, valaistuu.

Tietotaitoinen, osaava ja menestyvä.

Millä hinnalla. Kenen kustannuksella?

 

Markkinapääomaa.

Päätöntä menoa, sukset jalassa hautaan ei pitkämatka.

He saapuivat ja nielivät itsetuntoni.

He nauroivat kärsimystäni pilkaten.

He heittelivät roskilla ja sylkivät silmille.

Kuin sanotaan ihmisen olevan toiselle ihmiselle susi.

Totta se on se minun silmiini raadeltiin.

 

Unohda en koskaan.

Annanko anteeksi ? Ehkä en. Mutta katkeruuden en anna kukkia.

Sillä tiedän heistä pahimmat ovat jo oman hirttosilmukkansa varassa...

Hetkessä. Vain pientä pintaliitoa.

Valheellisien sanojen takanasi kai on ripaus totuutta.

Siellä asuu, kuin siili piilossa piikkiensä takana.

Turvassa, turvattomuuden sylissä.

 

Sattuu. Piikki pistää.

Hetkessä.Vain pientä pintaliitoa, sanojenhelinää sateessa.

Katveeseen puiden unohdun muistelemaan.

Hetkessä häviän ja enkelit anovat anteeksiantoaan

sanomatta.

 

Hetkessä. Niin kiinni. 

Erilaista ikävää.
Erinäisien asioiden yhteissummasta.
Kirjoittamista paljain silmin, puiden katveessa.

Unelmointia uusille urille.
Enemmän elämästä, lähemmäs tulevaa.
Kihelmöivää odotusta. Jos unelmalle olisi totuuden sija.
Se olisi ja vahvasti vanhenisi tähän hetkeen hauraaseen.

Vastassa on uusi syys.

Silmäsi sulkevat kaikki ne ovet ja suullasi liatut sanat.

Kulkua kaltevalla sillalla on liikaa jo taaksejäänyttä ja tulevaa.

Olen tässä hetkessä, niin syvällä ja kai kadonneena.

Silmät suljet ja palaan taas samaan uneen.

Vastassa on uusi syys.